Blogin aloittaminen tuntui alkuunsa hyvältä idealta, kunnes välähti, että ehkä sitä sanottavaa ei niin paljoa olekaan. Seuraavan jatkokirjoituksen idea on pöllitty maanmainiolta Down Goes Brown-lätkäblogilta, että ei tarvitse kenenkään besserwisserin tulla siitä erikseen huomauttamaan. Ja kuten Patty Bouvier jo aikoinaan totesi, paras keino suosion saavuttamiseen on toisten häpeilemätön peesailu.
Sitä paitsi, kyllähän 28 vuotta aktiivista jääkiekon seuraamista on sellainen sairaskertomus, että ei paremmasta väliä. Harvalla niin irrationaalisella asialla on saatu pilattua monta päivää ja iltaa että laskut ovat seonnet moneen kertaan.
Epilogi
On eräs sunnuntai-ilta helmikuussa 1985. Urho TV, jopa Hockey Night oransseine takkeineen on vielä pelkkä tulevaisuuden dystopia, mutta Yleisradio on ottanut ohjelmistoonsa jääkiekon SM-liigan ottelun Kiekkoreipas - Kärpät. Seitsenvuotias Pasi Virtanen on tästä draamasta vielä sen alkaessa onnellisen tietämätön, mutta ilmeisesti paremman tekemisen puutteessa ympäristöään aktiivisesti tarkkaileva lapsi kiinnittää huomionsa siihen, että isä on harvinaisen intensiivisesti nauliintunut ruudun ääreen. Jotenkin TV:ssä meneillään oleva näytelmä imaisee myös P. Virtasen mukaansa. Mitään muuta muistikuvaa ottelusta ei 28 vuoden jälkeen ole kuin lopputulos: Kiekkoreipas voittaa 3-2.
Hieman myöhemmin selviää, että kyseinen voitto jää Kiekkoreippaan viimeiseksi kyseisellä kaudella ja edessä on suora putoaminen 1. divisioonaan yhdeksän perättäisen liigakauden jälkeen.
1985-1986
Syksyn 1985 mittaan P. Virtanen alkaa aktiivisesti seuraamaan 1. divisioonan tuloksia paikallisesta sanomalehdestä. Lupaavan alun jälkeen Kiekkoreippaan voittosarake alkaa täyttyä tuskaisen hiitaaseen tahtiin, mutta kipinä ei sammu. Lopulta marraskuun 24. päivänä edessä on juhlallinen hetki: isä ottaa pikku-Pasin mukaansa Lahden jäähalliin seuraamaan ottelua Joensuun Kiekko-Poikia vastaan.
Tämä oli aikaa ennen bisnesvieraita ja aitioita, mutta jo 80-luvun mittareilla Lahden jäähalli oli varsin karu ilmestys, käytännössä katettu jäärata puisine seisomakatsomoineen, joiden alla oli mittaamaton avoroskis, jonne pystyi dumppaamaan pelin aikana nautittujen virvokkeiden tuottamat jätteet. Kokonaisuuden kruunasi valkoinen analoginen tulostaulu jonka kelloista oli vaikea pysyä perässä paljonko erää oli kulunut tai minkä verran jäähystä oli vielä kärsimättä.
Joka tapauksessa, Kiekkoreipas voittaa JoKP:n 5-3 ja kiekkokärpäsen puraisu oirehtii kehossa paljon kovempana. Intoa ei paljoa hillitse seuraavan sunnuntain kotiottelu Karhu-Kissoja vastaan: turpaan tulee 9-2.
Itse asiassa turpaanotto on kauden sana, edelliskauden liigajoukkue on vaarassa joutua karsimaan paikastaan 1. divisioonassa. Tikkurilan Jää-Veikot on onneksi sen verran surkea, että suorasta putoamisesta ei ole vaaraa. Vanha sotaratsu Hannu Koskinen houkutellaan mukaan loppukaudeksi ja rapakon takaa roudataan metritavaraa puolustukseen: Tom Cronin ja Brett Vance.
Viimeisen neljänneksen piristyminen nostaa joukkueen kuiville yhdeksänneksi. Tuleva maailmanmestari ja luisteleva lihapulla Mika Nieminen on joukkueen ykköspelaaja, mutta P. Virtasen suosikki on numero 25, Jarkko Piiparinen. Älkää kysykö miksi.
Vitutuskerroin (0-100): 0. Vitutus? Mitä se on. Kiekkoreipas voittaa sentään pelejä joskus.
1986-1987
Tuohon aikaan Kiekkoreippan slogani oli "Yhdessä nousuun". Organisaatio oli laatinut viisivuotissuunnitelman parhaaseen suunnitelmataloustyyliin, jonka tarkoituksena oli palauttaa Lahti liigakartalle. Kyseisen kauden tavoitteena suunnitelmassa oli sijat 3-7.
Kausi alkaa mukiinmenevästi. Ensimmäisisistä kymmenestä ottelusta irtoaa viisi voittoa ja edelliskauden kärkijoukkueista HPK ja TuTo kaatuvat kotona. Tämän jälkeen alkaa tuttu syöksykierre, kaksi voittoa 12 ottelusta ja vastuuvalmentaja Veli-Pekka Roiha saa potkut, entiset pelurit Yrjö Hakulinen ja Harri Toivanen ottavat ohjat.
Alkuperäisen tavoitteen mukaiset sijoitukset karkaavat toisen neljänneksen rämpimiseen, mutta uusi valmennuskaksikko saa reivattua kurssia (mm. HPK:ta ja TuTo:a viedään kotona toistamiseen mennen tullen) sen verran, että edelliskauden sija paranee yhdellä. Mika Nieminen on taas kentän kingi, upottaa mm. SaPKo:n viimeisen sekunnin jatkoaikamaalilla. Kari Teräväinen iskee 30 häkkiä ja häipyy Hämeenlinnaan. Ei tule ikävä, kyseinen henkilö ei ole P. Virtasen suosikkilistalla kovin korkealla. Sen sijaan 21 pinnan Jarmo Rantala on. Eli todellisen talentin tunnistaminen on jo silloin vahvin alueeni. Vapise, Matti Virmanen.
Vitutuskerroin (0-100): 10. Pelejä voitetaan enemmän kuin ennen, mutta hitaalta tämä yhdessä nouseminen yhdeksänvuotiaasta heti-mulle-kaikki-tänne-nyt-ipanasta tuntuu.
1987-1988
Ennen kauden alkua Lahden ala-asteelaisille jaettiin ilmaiset kauskortit Kiekkoreippaan peleihin, mikäs sen kivempaa kuin heti kauden avaukseen Jokipoikia katselemaan. Uusia pelaajia on roppakaupalla, on uusi valmentaja (Kari Malinen). Alkulämmittelyssä on mukana pelaaja numerolla 30, mutta selästä puuttuu nimi. Mysteeri ratkeaa varsin nopeasti, kun kyseinen numero 30 iskee ottelun avausmaalin: mies paljastuu Paul Högbackaksi. JoKP kaatuu 7-4. Tää on meidän kausi.
Liigasta pudonnut Jokerit tulee vieraaksi muutama kierros myöhemmin. Högbacka - Jarkko Piiparinen on tehoduo ja Juha Jokiharjun purkukiekko yllättää Markus Kettererin. Jokerit kaatuu 4-1 ja Kiekkoreipas on sarjakärjessä tasapistein kolmen muun joukkueen kanssa. Tämähän on parasta ikinä.
Tahti hiipuu pitkin kautta ja suorat nousupaikat karkaavat HPK:lle ja SaiPa:lle. Karsijan paikasta käydään taistelua viimeiselle kierrokselle asti JoKP:n kanssa. Viimeisen kierroksen 6-3 voitto Lappeenrannassa varmistaa kolmossijan ja karsintaottelut KooKoo:ta vastaan. Siis sitä samaa, joka oli edelliskaudella vienyt divarin mennen tullen ja nyt onnistunut kaapimaan 15 pistettä koko kautena.
Edelliskauden muistot mielessä karsinnoilta ei ihmeitä osaa odottaa. Ensimmäisestä Kouvolan ottelusta kirjataankin 3-4-jatkoaikatappio. Seuraavissa otteluissa lehti kääntyy: 5-1-kotivoitto ja 4-3-vierasvoitto aiheuttavatkin sen, että liigapaikka on katkolla neljännessä ottelussa Lahdessa. Tupaten täysi Lahden jäähalli näkeekin vailla vertaansa olevan näytelmän, Erkki Mäkelän ja Jari Multasen maalit vievät Kiekkoreippaan 2-1-johtoon, kunnes eräs Risto Kerminen (paska jätkä, joka sotkeutuu näihin tarinoihin vielä myöhemminkin) tasoittaa. Vajaat kolme minuuttia ennen loppua Högbacka tekee maalinedusruuhkan päätteeksi 3-2-johtomaalin ja liigapaikka on siinä kintaalla.. Kunnes Kerminen kävelee läpi Reipas-puolustuksen ja tasoittaa vain vajaa minuutti myöhemmin.
Ottelun katkera päätös tulee toisella jatkoajalla Lasse Tasalan toimesta. P. Virtanen ei sitä näe vasta kuin seuraavan päivän lehdestä. Pelin seuraaminen täytyi jättää kesken seuraavan koulupäivän takia.
Viimeinen ottelu Kouvolassa menee isännille 8-5 ja liigapaikka jää tällä erää sitten haaveeksi.
Vitutuskerroin (0-100): 5. Kerrankin pärjätään, mutta olisi kai sinne liigaankin kiva ollut päästä. Kerminenkään ei vielä ota päähän niin paljoa kuin kymmenen vuotta myöhemmin.
Seuraavassa numerossa: Nousu liigaan ja paperipussit päähän..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti