Kiekkofanin kärsimystie, osa II

Ensimmäinen osa, kaudet 1985-1988 löytyy täältä.

1988-1989

Kausi, jolloin Yhdessä nousuun-suunnitelman mukaan piti lävähtää. Harmi vaan, että edelliskauden joukkueesta häipyivät mm. Juha Jokiharju SaiPaan ja Pekka Karasjoki. Paikkaajiksi hankittiin pitkäikäiset divarijyrät Donald Fraser ja Steve MacDonald. Näiden lisäksi ensiaskeleitaan edustusjoukkueessa ottivat myöhemmin legendaarikseksi nousseesta -71 ikäluokasta Marko Jantunen, Niko Marttila ja Toni Koivunen sekä vuotta vanhempi Janne Laukkanen.

Nousta siis piti, mutta suunnitelman toteutus kangerteli alusta lähtien. Suurin valonpilkahdus olikin monivuotiselle luottopuolustajalle Kari Karkulahdelle tullut kouristus, jonka johdosta hän jopa alkukaudesta johti divarin pistepörssiä. Koko joukkueen tuloskunto kangerteli, turhia tappioita tuli keskikastin joukkueille, maalivahtipeli oli haparoivaa ja lopulta päävalmentaja Kari Malinen haukkui maalivahdit julkisesti, lopputuloksena Juha Kanerviston kuuden ottelun mittainen henkilökohtainen lakko. Malinen lopulta kengittiin ulos, mutta JoKP, Jokerit ja Kiekko-Espoo olivat jo karanneet kauas horisonttiin.

Junioreista näkyvin oli Marko Jantunen, joka oli kuin edelliskauden väkkärä Juha Jokiharju - sillä poikkeuksella, että maalinteko oli tulevalle pistesingolle vaikeaa, 2 osumaa 35 ottelussa ja avausosumaa odoteltiin joulukuulle asti.

Loppukausi meni kilpaillessa 4. sijasta FoPS:in kanssa ja se irtosi lopulta maalieron turvin. P. Virtasen uusin suosikki Erkki Mäkelä iski 35 osumaa. Kausi tulisi jäämään myös viimeiseksi Kiekkoreippaan lipun alla pelatuksi.

Youtubesta voi käydä katsomassa Lyhyen pätkän tämän kauden Peliitat - Kiekkoreipas - ottelusta. Tulevat johtavat analyytikot voivat analysoida miten Meidän peli ja viivelähdöt olivat hallussa Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla marraskuussa 1988.

Vitutuskerroin (0-100): 20. Munilleen menee. No, kevät näyttää tulevan aikaisin tänä vuonna, joten mitä niistä talvilajeista kevätauringon paisteessa murehtimaan.

1989-1990

Koko Suomi kylpee kasinotalouden huumassa ja sen yhtenä sivujuonteena lahtelaiskiekkoilun edustustoiminta siirretään Kiekkoreippaalta vasta perustetulle Hockey Reipas-osakeyhtiölle, jonka vetureina toimivat hevoskauppiaat Ari Loukio ja Jukka Kulmala.

Nyt ei olla köyhiä eikä kipeitä ja vahvistukset ovat sen mukaiset: HIFK-ikoni Matti Hagman sekä vuoden 1985 maailmanmestarit, maalivahti Jaromir Sindel ja mutkat suoriksi-hyökkääjä Oldrich Valek. Hockey Reippaan pelejä näytetään nyt myös paikallistelevisiossa.

Edelliskauden putoaja Ässät karkaa nopeasti omille teilleen, mutta toisesta karsintapaikasta käydään tiukkaa kamppailua läpi kauden toista putoajaa, Oulun Kärppiä vastaan. Valek on ensin poissa seitsemän ottelua silmävaivan takia ja toisessa paluun jälkeisessä ottelussaan mies niittaa linjatuomarin lonkkataklauksella laitaan ottelun jälkeen => Pelikieltoa yhdeksän ottelua.

Calgaryn olympiamitalisti Erkki Laine palaa joulutauolla ja toisessa ottelussaan Kärppiä vastaan mies iskee voittomaalin vajaa minuutti ennen ottelun päätöstä kuin vanhoja muistellen. Ratkaiseva niitti karsintapaikkaa ajatellen on ilmassa Oulussa muutama kierros ennen loppua, kun ajassa 57.56 Erkki Mäkelä vie Reippaan 4-3-johtoon, mutta Marko Lapinkoski pelastaa oululaisille pisteen 25 sekuntia ennen loppua tulleella tasoituksellaan.

Karsintapaikka ratkeaa lopulta viimeisen kierroksen 7-5-kotivoitolla Vaasan Sportista 3500 katsojan edessä. Liigakarsinnassa vastaan tulee toissakevään tavoin Kouvolan KooKoo. Avausottelun KooKoo vie tälläkin kertaa Tero Toivolan johdolla lukemin 4-1, mutta on täysi vastaantulija seuraavassa ottelussa Lahdessa, Valek tehtailee hattutempun ja KooKoolla pyyhitään jäätä lukemin 8-2.

KooKoo joutuu jälleen pää pölkylle häviämällä kolmannen kamppailun kotonaan lukemin 6-7, joten 14. maaliskuuta 1990 Lahden jäähalliin pakkautuu 5203 katsojaa + P. Virtanen seuraamaan neljättä ja mahdollisesti ratkaisevaa ottelua.

Tällä kertaa ei ristokermiset Lahden ladossa juhli. Reilun minuutin jälkeen Erkki Laine ajaa laidasta keskelle ja upottaa rannelaukauksen Hannu Kamppurin taakse: 1-0. Muutama minuutti tästä Valek ajaa KooKoo-puolustaja reppuselässään maalille ja Petri Rautiainen korjaa hedelmät: 2-0.

Toisen erän alussa Jarkko Piiparinen tekee irtokiekosta 3-0, Petri Aaltonen upottaa ranteella yläkulmaan 4-0. Homma on viimeistään taputeltu, kun Laine iskee erän viimeisellä minuutilla ylivoimalla siniviivalta 5-0. Viimeinen erä on muodollisuus ja loppulukemat 6-1 palauttavat Lahden liigakartalle viiden kauden tauon jälkeen. Seuraavan päivän Iltalehdessä ilmoitetaan toisen Calgaryn mitalistin, Kari Elorannan paluu Lahteen.

Kasinopeli toi siis liigapaikan Lahteen, mutta taustalla tikitti jo taloudellinen aikapommi, joka rapautti orastavan nousun jo seuraavana vuonna.

Vitutuskerroin (0-100): 0. Hei me ollaan liigassa. Ja pitääks muka velat joskus maksaa? Nousukausihan kestää ikuisesti.

1990-1991

Ensimmäinen P. Virtasen seuraama liigakausi käynnistyi 5-3-kotivoitolla Rauman Lukosta. Se ainoa oikea numero 22, Erkki Mäkelä iski hattutempun. Kolmesta seuraavasta ottelusta tuli turpaan, mutta niiden jälkeen "varma putoaja" nousi hiljalleen keskikastiin. Sindel piti maalin puhtaana, Valek sekä molemmat Erkit (Laine ja Mäkelä) iskivät maaleja liigan parhaimmiston tahtiin sekä nuori puolustaja Janne Laukkanen nousi kolkuttelemaan maajoukkueen portteja. Liigaelämä ei vaikuttanut yhtään pahalta.

Joulutauolla joukkue oli kuudes, mutta koko -71-ikäluokan edustajien (Marko Jantunen, Niko Marttila, Erik Kakko, Marko Jantunen) katoaminen nuorten MM-kisoihin Kanadaan käynnisti kevätkauden neljällä tappiolla. Asia, josta jäi jossiteltavaa myöhemmin.

Samaan aikaan alkoi alan aviiseissa olla tarinoita Hockey Reippaan talousongelmista. Jukka Kulmala oli jo muistellut aiemmin, kuinka "joukkue ajettiin sisään liigajoukkueen menoilla ja divarijoukkueen tuloilla". Rytmiradion lopun muistaen asiassa saattoi olla muutankin takana, mutta.. Mauttomat kaksiväriset paidat loistivat tyhjyttä mainoksista ja myöhässä olivat niin palkat kuin jäähallimaksutkin.

Kevään ikimuistoisin ottelu oli helmikuun kotiottelu Jokereita vastaan, jota P. Virtanen seurasi radion välityksellä, tunnelmaa nostatti tuleva koko kansan leijonaääni Antero Mertaranta. Puolivälissä ottelua Teemu Selänteen johtama narrilauma oli 4-0-johdossa. Maalilla aloittanut Pekka Ilmivalta vaihdettiin Sindeliin ja Reipas alkoi kiriä johtoa kiinni. Kolmannen erän puolivälissä oltiin jo maalin päässä. Matti Hagman otti hyökkäyspään aloituksen 100-0 pedaten Janne Laukkaselle laukaisupaikan. Jokeriveskari torjui, mutta Mertaranta kehoitti "Lelua" vetämään seuraavaksi hieman alemmaksi. Aloitus uusittiin ja Laukkanen teki juuri käskettyä. Jarkko Savijoen 5-4-voittomaali minuutti ennen loppua oli väistämätön tosiasia.

Pudotuspelipaikka karkasi lopulta viimeisillä kierroksilla, ensin Sindel loukkaantui Tapparaa vastaan ja 2-0-johto kääntyi 5-6-tappioksi. Seuraavalla kierroksella Turussa Valek kiskaisi linjatuomaria turpaan: pelikielto marraskuun alkuun asti. Toiseksi viimeisellä kierroksella kärsitty 5-9-tappio Raumalla vei lopulta playoff-saumat ja lopputulokseksi jäi seitsemäs. 

Kauden jälkeen alkoi odotettu joukkopako: Hagman palasi HIFK:hon, Valekin sopimusta ei uusittu, Laukkanen lähti HPK:hon, Eloranta Ruotsiin ja Savijoki JoKP:iin.

Vitutuskerroin (0-100): 5. Liigakiekkoilu sujui paremmin kuin odotettiin ja playoff-paikan menetyskään ei ihmeemmin kirpaissut. Ensi vuonna sitten?

1991-1992

Menetyksiä paikattiin vaihtelevasti: Valekin tilalle tuli Tsekkoslovakian liigan maalikuningas Ladislav Lubina, muut vahvistukset olivat joko osastoa ynnä muuta tai nuoret lupaukset: Jari Multanen Ilveksestä, Marco Poulsen ja Jyrki Poikolainen HIFK:sta sekä Kiekko-Espoon kaksikko Teemu Sillanpää ja Tommy Kiviaho.

Kauden avaus toi pisteen 2-2-tasapelillä Raumalta, mutta uudet realiteetit iskivät silmille heti ensimmäisessä kotiottelussa: SM-liigan uusi voimatekijä Jokerit haki pisteet 10-2-voitolla. Lubina sai lähteä kahden ottelun jälkeen, siirtomaksut olivat rästissä, mutta rivien välistä annettiin ymmärtää, että maksun kohdekaan ei ollut niin kaksinen, että niistä olisi ihmeemmin yritetty suoriutua.

Voittotili aukesi viidennessä ottelussa nihkeällä 7-6-voitolla sarjanousia JoKP:sta, mutta muuten voitot olivat kiven alla - 19 ottelun jälkeen niitä oli 2. Katsojaluvut matelivat kahden tuhannen molemmin puolin ja kassakriisi oli akuutti. Hockey Reippaan tueksi Lahden kiekkoilun kannattajat-niminen yhdistys käynnisti keräyksen, johon joukkue reagoi keräämällä 13 pistettä 16 mahdollisesta marras-joulukuun vaihteessa, mukana voitot peräkkäisissä otteluissa sarjan kolmesta kärkijoukkueesta, Jokereista, JyP HT:stä ja TPS:stä. Kaksi ensimmäistä tuli lähes täyden Lahden jäähallin katsomon edessä.

Tämän jälkeen tahti hiipui nopeasti ja seuraavista 11 otteluista irtosi vain yksi voitto, 7-3 Tapparasta. Karsintaan joutuminen näytti varmalta, mutta kahdesti kauden aikana valmentajaa vaihtanut Tappara oli täysin sekaisin. Viimeisten kuuden ottelun 3 voittoa ja 3 tasapeliä riittivät nostamaan Reippaan tasapisteisiin ja uusintaotteluun karsintaan joutumisesta. Tampereella pelatussa karsintaottelussa Tappara oli lopulta vastaantulija eikä edes Sindelin telominen pelastanut kirvesrintoja 2-6-tappiolta.

Urheilullisesti oltiin pelastuttu täpärästi, mutta taloudellisesti Hockey Reipasta ei pelastanut enää mikään: 5,7 miljoonaa markkaa velkaa ja konkurssi oli edessä. Samaan aikaan toimittaja Kari Naskisen johtama ryhmittymä puuhasi uutta seuraa työnimellä Reipas Lahti Hockey Reippaan raunoille.

Pelillisesti kauden nimi oli edelliskauden ylijäämähyökkääjä Toni Sihvonen, joka keräsi 37 (13+24) tehopistettä, jolla jaettiin joukkueen kärkipaikka Erkki Laineen kanssa. Erkki Mäkelä iski 21 maalia ja kaksi hattutemppua - vastapainoksi väliin mahtui 16 ottelun kuiva kausi.  Seiskaykkösten kirkkaimmat tähdet Marko Jantunen ja Niko Marttila eivät yltäneet odotetulle tasolle, Erik Kakko sentään osoitti pelimiehen merkkejä.

Vitutuskerroin (0-100). 20. Liigakiekkoilu onkin vaikeampaa kuin luultiin, mutta selviydyttiinpä kuiville. Ei kai toi uusi porukka voi hoitaa taloutta ainakaan edellistä huonommin?

1992-1993

"Lahdessa on monta hullua, mutta Naskinen on yksi pahimmista" - Iltalehden otsikko keväällä 1992.

Kari Naskisen poppoo sai uuden kiekkoseuran aikaiseksi, mutta siirtomarkkinoilla kärsittiin taas muuttotappioita: Jaromir Sindel Tapparaan, Marko Jantunen KalPaan, Niko Marttila HPK:hon, Teemu Sillanpää ja Tommy Kiviaho palasivat Espooseen ja Jyrki Poikolainen HIFK:hon. Tulopuolelle kirjattiin TPS:ssä edelliskevään ansiokkaasti kiekkoja väistellyt Oldrich Svoboda sekä Philadelphiasta Porin kautta tullut puolustaja Jiri Latal. Metritavaraosastoa täydensivät alasarjoista kaivetut Petteri "johtava" Sihvonen, Pasi Sinikunnas ja Antti Tikkanen.

Kausiennakot eivät joukkueelle hirveästi toivoa antanut, mutta sarjanousija Kiekko-Espoon oletettin sentään jäävän taakse. Kausi käynnistyi viidellä tappiolla ja kuudennesta ottelusta K-Espoota vastaan irtosi hikinen piste. Ilvekselle kärsityn jatkoaikatappion jälkeen otteet piristyivät hieman ja kuudesta seuraavasta ottelusta irtosi neljä voittoa ja jumbopaikka voitiin hyvästellä hetkeksi. 17. kierroksen kotitappio jumbokamppailussa Espoolle pudotti joukkueen sarjajumboksi ja siellä pysyttiinkin kauden loppuun asti.

Viimeisen 28 ottelun saldo oli varsin pysäyttävä: 1 voitto, 1 tasapeli ja 26 tappiota. Kaiken lisäksi ainoa voitto tuli vieraissa sarjakärki TPS:ää vastaan. Mukaan mahtui legendaarinen kotiottelu Lukkoa vastaan, jossa 4-0-johto kääntyi 4-5-jatkoaikatappioksi, seuraavalla kierroksella Jyväskylässä peli päätettiinkin ratkaista ajoissa, turpaan tuli 16-0. Kuvaava ottelu oli myös merkityksetön viimeisten kierrosten kotiottelu HPK:ta vastaan, hieno nousu 0-2-tilanteesta 4-3-johtoon, kunnes seitsemän minuuttia ennen loppua HPK tuli tasoihin katkaisten joukkueen selkärangan sen sileän tien latoen lopulta rumat 9-4-lukemat.

Viulunsoittaja toisessa polvessa, Petteri Nummelin, tuli loppukaudeksi lainaksi Turusta keräten 14 ottelussa seitsemän tehopistettä ja varsin miehekkään miinussaldon: -17. Niin ja jotta surkeus olisi täydellinen, niin taisihan siellä käydä yhden vaihdon pyörähtämässä joku Ilta-Sanomien toimittajakin.

Karsintaan joutuminen oli siis selvää ja kun karsintasarjan avauksessa tuli 2-3-kotitappio oli Esko Nokelaisen eväät syöty. Kari "Sfinksi" Mäkinen tuli korvaajaksi luotsaten ryhmän neljään voittoon ja yhteen tasapeliin, jotka riittivät liigapaikan uusimiseen. Ratkaisevin ottelu oli 5. kierroksen vieraskohtaaminen Kouvolassa, jossa avauserän 0-3-tappiotilanne kääntyi 8-5-voitoksi. Aikalaiskuvakuset antavat ymmärtää, että jotkut maalit menivät KooKoo:n maalia vartioineelle Jarmo Myllykselle oudon helposti..

Vitutuskerroin (0-100): 60. 26 tappiota 28 ottelusta. Yrittivätkö ne edes? Mäkinen sentään sai jotain tolkkua tuohon ryhmään, että ehkä ensi kausi on parempi.

1993-1994

Ja paskat. Oldrich Valek haetaan kansalaiskeräyksellä Norjasta takaisin. 17 ottelussa 2 maalia ja goodbye. Erik Kakko ja Toni Sihvonen menetetään Turkuun, onneksi edes 750 000 markan siirtokorvauksia vastaan, muut vahvistukset ovat taas ylijäämätavaraa: Juha Nurminen, Jyrki Poikolainen sekä Matti Vuorio HIFK:sta, lupaava Jokeri-juniori Sami Helenius sekä Kiekko-Espoosta palannut Tommy Kiviaho.

Kausi alkaa edellisen tapaan, mutta edelliskauden rima pystytään vielä alittamaan. Kolmessa ensimmäisessä kotiottelussa ei ainuttakaan tehtyä maalia, mutta 23 päästettyä. Seitsemän ottelun jälkeen koossa 0 pistettä maalierolla 9-44. Mäkinen saa potkut, tilalle Jukka-Ville Jääsalmi, joka on lähes liikuttuneessa tilassa kun HIFK:ta vastaan kotona saadaan vihdoin maalitili auki, turpaan silti 4-7.

SM-liigan toimitusjohtaja Urpo Helkovaara ilmoittaa julkisesti, että "Reipas on sarjan häpeäpilkku". No shit, sherlock. Svoboda lähtee tammikuussa Kokkolaan, kun seura ei pysty antamaan takeita palkanmaksusta. Yleisömäärät ovat yleensä alle 2000, huippuna maaliskuun Ässä-peli, joka kerää 634 katsojaa. Edelliskauden saavutuksesta pystytään pistämään vielä yksi piste huonommaksi: 6 voittoa, 2 tasapeliä, 40 tappiota. Turussa käydään ottamassa TPS:ltä käkättimeen hyvän taistelun jälkeen 17-2.  Jollain ilveellä Kiviaho pystyy tekemään 25 maalia.

Karsintasarja alkaa jatkoaikavoitolla SaiPasta, mutta TuTo vie Reipasta mennen tullen ja putoaminen on selviö, lopulta ollaan karsintasarjan viimeisiä. Aivan sama, loppuuhan tämäkin paska viimein.

Vitutuskerroin (0-100): 95. Vitutus on väärä sana, häpeän tunnehan tässä päällimmäisenä on. Ehkä divarissa voitaisiin jopa pärjätä, jos seura pysyy pystyssä sinne asti?