Niin, taas tuli muutama päivä sitten yksi vuosi mittariin lisää. Onnitteluja sateli suunnasta jos toisesta, osa ihan perusformaatissa, osaa ryyditettiin hassunhauskoilla "kauhee kun säkin olet jo niin vanha"-epiteeteillä. Sanomattakin selvää, että ne jotka edellämainittuja kehittelivät olivat itse a) vanhempia ja b) ylittivät vastikään tiettyjä kriittisiä rajapyykkejä, joiden aiheuttama kriisi oli käsinkosketeltavasti havaittavissa jo kauan ennen eräpäivää.
Loistavassa brittiläisessä Q.I.-ohjelmassa käsiteltiin ajan kulumisen ongelmaa ja teoriahan oli se, että ajan kuluminen on suhteessa elettyyn elämään. Aivan loistavan epäselvästi käännetty lause, mutta ideahan on siis se, että yksi vuosi tuntuu 10-vuotiaasta paljon pidemmältä kuin esim. 50-vuotiaasta, koska nassikan eliniästä se on kattanut 10%, mutta keski-iän kriisin kourissa painivan elinkaaresta se kattaa vain 2%.
Kuten eräälle onnentoivottelijalle mainitsin, niin taas tuli loistavasti väisteltyä yksi vuosi ilman mitään merkittäviä aikaansannoksia, mutta tulipahan mietittyä sitäkin, että haluaisinko olla esimerkiksi 10 vuotta nuorempi.. Aikani puntaroitua tulin siihen tulokseen, että jos pitäisi samat asiat kahlata uudestaan läpi, niin eipä kyllä maksaisi vaivaa..
Muutenkin Päivääkään en vaihtaisi pois on kyllä suurinta valhetta mitä voi suustaan päästää. Kyllä vaihtaisin. Ja aivan helvetin monta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti